Kävin tänään taistelua mansikkamaasta. Vastustajina oli voikukat, joku raunioyrtti ja kusiaisarmeija. Jestas missä kunnossa meidän mansikkamaa onkaan. Tuo meidän puutarhapalstahan on ollut muutaman vuoden tyhjillään. Päätin, että kurkkaan noiden mansikkamaan muovien alle. Ihan ensimmäisenä huomasin kusiaisarmeijan, niitä todellakin riitti. Raunioyrtti, tai niin ainakin luulen sen olevan, ja voikukat olivat tehneeet isot juuret multaan. Kävin läpi toisen noista laatikoista ja totesin, että ainoastaan kaksi mansikantaimea oli siinä kunnossa, että niistä voisi jotakin hyötyä vielä tulevaisuudessa olla. Poistin kaikki rikkakasvit ja lisäsin vähän multaa. Täytyy varmaan mennä mansikantaimiostoksille. Alla olevasta kuvasta näkyy miltä muovin alla näyttää. Olen lukenut, että mansikkaa ei saisi kovin montaa vuotta kasvattaa samassa paikassa. Mutta toisaalta olen mansikanviljelijän lapsenlapsi ja elänyt koko lapsuuden mansikkamaalla. Ei meidän pappa kyllä mansikkapaikkaansa vaihdellu...

Vähän jännitti sähköjen suhteen. Keväällä kun käytiin mökillä sähköt toimi miten sattuu. Sähköyhtiö lupasi katsoa kaapin läpi ja vika taisi olla siellä. Ainakin tähän asti on toiminut moitteettomasti. Aloitin aamun käymällä grillikatoksen läpi. Minä en sitä viime vuonna tehnyt. Enkä usko kenenkään muunkaan tehneen. Paitsi pöydät ja tuolit totta kai olen säännöllisesti putsannut. Nyt siirsin kaikki tavarat pois ja putsasin lattian oikein perusteellisesti. Ja kyllä siellä olikin pölyä, lehtiä, käpyjä ja ihan roskakoriin mentävääkin tavaraa. Ostin eilen kauppareissulla jaloruusun. Aivan ihanan värinen ja hintakaan ei päätä huimannut. En tiedä vielä mitä sille tehdä. Viedäänkö kaupunkiin mukana. Kukinta on niin upea. M...