Kävin tänään taistelua mansikkamaasta. Vastustajina oli voikukat, joku raunioyrtti ja kusiaisarmeija. Jestas missä kunnossa meidän mansikkamaa onkaan. Tuo meidän puutarhapalstahan on ollut muutaman vuoden tyhjillään.
Päätin, että kurkkaan noiden mansikkamaan muovien alle. Ihan ensimmäisenä huomasin kusiaisarmeijan, niitä todellakin riitti. Raunioyrtti, tai niin ainakin luulen sen olevan, ja voikukat olivat tehneeet isot juuret multaan. Kävin läpi toisen noista laatikoista ja totesin, että ainoastaan kaksi mansikantaimea oli siinä kunnossa, että niistä voisi jotakin hyötyä vielä tulevaisuudessa olla. Poistin kaikki rikkakasvit ja lisäsin vähän multaa. Täytyy varmaan mennä mansikantaimiostoksille. Alla olevasta kuvasta näkyy miltä muovin alla näyttää.
Olen lukenut, että mansikkaa ei saisi kovin montaa vuotta kasvattaa samassa paikassa. Mutta toisaalta olen mansikanviljelijän lapsenlapsi ja elänyt koko lapsuuden mansikkamaalla. Ei meidän pappa kyllä mansikkapaikkaansa vaihdellut ja marjoja tuli siitä huolimatta todella reilusti. Mansikka on ehdottomasti paras marja mitä tiedän. Mutta harvoin mistään saa niin hyviä marjoja mitä sai kun lapsena söi suoraan mansikkamaalla Kustavissa. Pappa muistaakseni kasvatti sengaa.
Alustavasti suunnittelin, että lähden nyt kunnostamaan ensin vain tuon toisen puoliskon mansikkamaasta. Katson, että miten siellä lähtee marjat kasvamaan. Tuolla meillä palstalla riittää kyllä tekemistä. Tällä viikolla olen ollut lomalla, mutta ensi viikolla on taas töihin paluu edessä. Silloin ei voi enää kaikkia päiviä viettää palstalla.
Päätin, että kurkkaan noiden mansikkamaan muovien alle. Ihan ensimmäisenä huomasin kusiaisarmeijan, niitä todellakin riitti. Raunioyrtti, tai niin ainakin luulen sen olevan, ja voikukat olivat tehneeet isot juuret multaan. Kävin läpi toisen noista laatikoista ja totesin, että ainoastaan kaksi mansikantaimea oli siinä kunnossa, että niistä voisi jotakin hyötyä vielä tulevaisuudessa olla. Poistin kaikki rikkakasvit ja lisäsin vähän multaa. Täytyy varmaan mennä mansikantaimiostoksille. Alla olevasta kuvasta näkyy miltä muovin alla näyttää.
Olen lukenut, että mansikkaa ei saisi kovin montaa vuotta kasvattaa samassa paikassa. Mutta toisaalta olen mansikanviljelijän lapsenlapsi ja elänyt koko lapsuuden mansikkamaalla. Ei meidän pappa kyllä mansikkapaikkaansa vaihdellut ja marjoja tuli siitä huolimatta todella reilusti. Mansikka on ehdottomasti paras marja mitä tiedän. Mutta harvoin mistään saa niin hyviä marjoja mitä sai kun lapsena söi suoraan mansikkamaalla Kustavissa. Pappa muistaakseni kasvatti sengaa.
Alustavasti suunnittelin, että lähden nyt kunnostamaan ensin vain tuon toisen puoliskon mansikkamaasta. Katson, että miten siellä lähtee marjat kasvamaan. Tuolla meillä palstalla riittää kyllä tekemistä. Tällä viikolla olen ollut lomalla, mutta ensi viikolla on taas töihin paluu edessä. Silloin ei voi enää kaikkia päiviä viettää palstalla.
Kommentit
Lähetä kommentti