Se on kohta uuden vuoden aloitus. Mieli tekee päästä laittamaan sormet multaan. Helsingissä ei ole ollenkaan lunta. Enkä sitä kaipaakaan. Olisi mahtavaa jos kevättyöt pääsisi aloittamaan todella aikaisin. Lueskelin tuossa ihan lähipäivinä noita meidän puutarhapalstan käyttö- ja hoito-ohjeita. Pensaitahan meillä siellä on mustaherukkaa ja vadelmaa. Ohjeiden mukaan palstalla saa kasvattaa pensaina ainoastaan perinteisiä herukoita, karviaisia ja vadelmia. Toivottavasti niistä meidän mustaherukkapensaista tulisi marjoja. Saatiin palsta niin myöhään syksyllä, etten tiedä jos niitä oli käyty poimimassa. Jos ei oltu poimittu, niin tilanne näytti todella huonolta. Ihan naapuripalstalla, jota kukaan ei ollut hoitanut viime kesän aikana, oli todella runsaasti punaisia viinimarjoja. Meidän pensaat sen sijaan huokui tyhjyyttä. Toisaalta meillä oli mökilläkin todella huono marjavuosi, että ehkä vika ei ole palstan pensaissa vaan ihan vaan säässä. Vadelmia ei myöskään näkynyt yhtään. Ja pensaat

Olen jo aiemmin myöntänyt olevani täydellinen tumpelo kaiken puutarhaan liittyvän asian kanssa. No sama pätee kyllä meidän kodin viherkasveihin. Täydellinen puutarhapalstan pitäjä siis. :) Todennäköisesti aivan kaikki tulee kuolemaan. Ajattelin nyt lisätä tähän blogiin vähän näitä meidän viherkasveja. Jos yrittäisin googlettaman kautta alkaa selvittämään mitä pitäisi millekin kasville tehdä. Aloitetaan tästä meidän tämän vuoden valkoisesta joulutähdestä. Tähän asti meillä on aina ollut punainen joulutähti, mutta tänä vuonna kun kattauskin on ollut sininen ja on Suomen satavuotispäivät, niin kukatkin voisivat olla valkoiset. Otin selvää, että joulutähti on lähtöisin Meksikosta. Joulutähdestä on aina toitotettu sen myrkyllisyydestä, mutta todellisuudessa ei se kai niin myrkyllinen olekaan. Syöminen voi aiheuttaa ärsytysoireita vatsassa, suussa ja iholla, mutta ei se taida kuitenkaan olla tappava. Joulutähti pitää pitää paikassa jossa ei ole vetoa. Jos ulkona on alle plus kymmene

Mieli halajaa mökille ja siis kesään ylipäätäänkin. Vähän ollaan alustavasti mietitty, että lähdettäisiinkö uudeksi vuodeksi mökille. Eipä tarttisi tuon meidän koirankaan säikkyä raketteja. Vaikka ei tuo nuorempi koira ole kovin paukkuarka. Meidän edesmennyt koira pelkäsi uutena vuotena aina todella paljon. Joulukiireiden jälkeen ajattelin pysähtyä hetkeksi rauhassa miettimään mitä meidän puutarhapalstalla ensi keväänä kasvatetaan. Tai mitä me yritetään saada kasvatettua. Ajattelin, että jos yrittäisi löytää vaikka jotakin puutarhanhoidon aloittelijan oppaita kirjastosta. Vaikka ei kai siihen oikeasti auta mikään muu kuin vaan raaka harjoittelu.

Mökki on nyt laitettu talviteloille. Tai no edelliset mökkeilijät olivatkin jo tehneet suurimman osan hommista viime viikonloppuna. Laituri oli nostettu ja pumppu irrotettu. Ne on yleensä ne suuritöisimmät työt sekä keväällä että syksyllä. Olimme siis tällä kertaa kantoveden varassa, pumppu kun oli irrotettu. Aivan ihana pidennetty viikonloppu takana. Lähdimme reissuun jo perjantaina ennen puoltapäivää ja tulimme kotiin maanantaina iltapäivästä. Jos viime viikot on ainakin Helsingissä satanut, niin nyt oli todella upea aurinkoinen keli koko viikonlopun. Eli pääsimme nauttimaan auringostakin. Todella kylmä kyllä oli. Ensimmäinen yö meni palellessa. Puista oli lähtenyt lähes kaikki lehdet. Haravoitiin osa pois, mutta ajallisesti ei kaikkea edes olisi ehtinyt haravoida. Maa oli todella märkää ja lehdet painoivat paljon. Olen yleensä jättänyt osan lehdistä maahan ja keväällä sitten ollaan ruohonleikkurilla ajettu niiden yli. Muistelen jostakin lukeneeni, että se tekee nurmikoll

Innokkaana olen nyt aloittanut syystyöt meidän uudella puutarhapalstalla. Ottaen huomioon sen, että olen ollut vasta viikon verran vuokralaisena, täytyy sanoa että paljon olen saanut aikaiseksi. Olen kääntänyt melkein kaikki maa-alat. Paitsi, että edellisen vuokralaisen ystävällä on muutama penkkirivi porkkanaa jne. Ne näyttävät vielä niin pieniltä, että sadonkorjuuseen saattaa vielä mennä tovi. Edellinen vuokralainen jätti meille muutama säkin murkaa ja kuoriketta. Ihan kiva niin. Samoin siellä on jo valmiina kaksi vanhaa kompostia, jossa toisessa on käyttökelpoista multaakin. Meidän edellisellä palstallahan ei ollut yhtään mitään valmiina. Lisäksi meillä on 4 pensasta mustaa viinimarjaa, pieni mansikkamaa, useampi vadelmapensas ja raparperi. Eli on sentään jotakin pohjaa jo palstalla. Todella kiva juttu. Huonossa kunnossahan tämäkin paikka on, mutta aivan toisenlainen kuin edellinen paikka. Tässä on jotakin toivoakin saada se käsipelillä kuntoon. Edellisessä paikassa kun

Keväällä kirjoitin, että olimme saaneet puutarhapalstan. Tuo palsta oli ollut monta vuotta hoitamatta. Yritin ja yritin sitä käsin niittää parempaan kuntoon, mutta tuntui todella toivottomalta. Aina kun pääsi vähän vauhtiin niin seuraavalla kerralla taas ohdakkeet ja heinä olivat vallanneet paikan. Alhaalla on kuva miltä siellä näytti kesällä. Kyllästyin siihen lopulta. Ajattelin, että seuraavaksi laitetaan päälle vaikka musta jätesäkki, jos sillä pääsisi kaikesta rikkaruohosta eroon. Mutta nyt meille soitettiinkin Fallkullan palstalta ja tarjottiin huomattavasti kotoa lähempää toista palstapaikkaa. Päädyttiin, että otetaan tuo uusi paikka vastaan ja ilmoitan meidän vanhaan paikkaan, että jätetään viljely siellä tähän. Tätä uutta palstaa on hoidettu ihan tähän vuoteen asti. Tänä vuonna viljelijä on kuitenkin väsynyt ja paikat jääneet vähän rempalle. Mutta huomattavasti vähemmän tässä uudessa paikassa on hommaa. Alhaalla muutama valokuva miltä siellä näyttää. Nyt olisi tarkoi

Kesä oli ja meni. Ihan liian nopeasti. Tuntuu, ettei kesää oikeastaan koskaan edes tullutkaan, ainakaan säiden puolesta. Tässä muutama muisto kesästä.

Kirjoitus tulee vähän myöhässä. On muka ollut niin kiire, ettei ole tännekään ehtinyt. Muutama viikko sitten oli se mieletön myrsky Etelä-Suomessa. Meille mökille asti se ei tullut. Ainoastaan ukkonen ja vesisade tuli, mutta ei tuullut tippaakaan. Ukkonenkin pysytteli useamman kilometrin päässä. Meidän vanha (kesällä edesmennyt) koira oli aina paniikissa kun vähänkin ukkonen jyrähti. Mutta tää nuori herra oli ihan kuin mitään ei kuuluisikaan. Se pomppi vesisateessa ulkona ja yritti pyydystää sammakoita. Minä olen ukkosfani. Ukkosta on todella miellyttävä kuunnella ja salamita ihailla.

Kyllä on ollut surkea kesä. Mökillä meillä on mustaherukkaa, punaista viinimarjaa, karviaisia jne. Mustaherukkaa vielä saattaa jonkun verran tullakin, mutta punaisen sato on aivan naurettava. Isosta pensaasta tuskin saa edes desin verran marjoja. Myös mustikkatilanne on todella surkea. Kävin viime viikonloppuna metsässä ja sieltä ei saanut kuin vähän maistiaisia. Viime kesäkin oli mustikan suhteen todella onneton. Viinimarjat olivat vielä ihan liian raakoja viime viikonloppuna, joten nuo vähäisetkin jäivät vielä pensaaseen.

Lähes samasta kohtaa otettu kuva parina eri iltana. Kyllä voi maisema olla erilainen, mutta aina yhtä kaunis. Tässä maisemassa sielu todellakin lepää.

Meillä on joka vuotinen mökkivieras. Miehen ainoalla kesälomaviikolla pesässä oli vasta munat. Nyt viime viikonloppuna pesässä olikin sitten jo ahdasta. En ole mikään lintutietäjä, joten en edes tiedä mikä lintu tuo on. Mutta joka ainoa kesä se tekee samaan kohtaan pesänsä, grillikatoksen yhteen tiettyyn kohtaan. Grillikatos jää sitten aika vähälle käytölle kun ei millään raaski häiritä toisen pesintää. Ollaan kuitenkin lähdetty siitä, että mökillä mennään luonnon ehtojen mukaan. Jos joku ehtii pesänsä tehdä, niin antaa sitten pesiä rauhassa.

Taloudessa kun on koiranpentu niin mattopyykkiä riittää. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että meidän toinen koira lopetettiin. Hänelle kävi myös viimeisten parin kuukauden aikana silloin tällöin vahinkoja. Nuorempi koira on nyt 1,5 vuotias ja hänellekin silloin tällöin saattaa yöllä käydä vahinko. Mitenkäs muut mökkiläiset pesee mattojaan? Olen ehdottoman tarkka siitä, että mattoja ei pestä järvessä. Pesen ne kuivalla maalla ja vien sitten kuivumaan laiturille, johon yleensä tuulee sopivasti. Tänä vuonna käytin ensimmäistä kertaa painepesua apuna pesussa.

Meidän perhettä kohtasi maanantaina suuri suru. Urhoollinen kaikkien eläinten ystävä on poissa. Meidän koira oli mitä lempein ja ihanin. Tarvittaessa kyllä osasi olla ärhäkkä terrierikin. Nupu rakasti kissoja, lampaita ja oravia. Missä hyvänsä näki lampaita niin meni aina lampaiden viereen ja oikein painautui vasten. Onneksi hän pääsi viettämään vielä mökkikesää. Kuvassa nautitaan yhdestä harvasta tänä kesänä olleesta lämpimästä päivästä mökin terassilla. Onneksi meillä on kotona terhakka puolitoistavuotias hulivilikoira lohduttamassa. Jos nimi voi olla enne, niin tässä tapauksessa Vili nimenä ainakin on sellainen. Oikea hulivili, Vili villi. Nupulle mökkielämän yksiä kohokohtia oli aina souteleminen. Alakuva on viime kesältä, Viliä ensimmäinen kerta veneessä pelotti. Vaikka suru on suuri niin mieltä helpottaa se, että koiran ei tarvitse enää kärsiä. Viimeiset pari viikkoa oli todella huonoa aikaa kun toinen raukka parka ei meinannut enää jaksaa edes kävellä. Seuraavalle mö

Meidän juhannusruusu alkoi kukkia noin viikko juhannuksen jälkeen. Todella isot kukat. Juhannusruusu on kyllä yksi lempikasveistani. Juhannusruusu on niin helppo hoitoinenkin, että senkin puolesta pidän siitä. Vähän on päässyt villiintymään tämä meidän ruusu. Se kasvaa talon kulmalla ja huomasin, että talon alta lautojen välistä tulee lehtiä. Muutama kukkakin näkyy siellä. Jäin miettimään, että pitäisiköhän sille tehdä jotain. Samoin nurmikolla näkyy siellä täällä ruusun alkuja, mutta ne ovat aina hävinneet nurmikon leikkuun yhteydessä. Tykkään kävellä paljain varpain mökillä ja ruusun piikkien päälle ei välttämättä olisi kiva astua.

Juhannuksesta on jo viikko, mutta kirjoitan siitä vielä vähän. Olimme siis juhannuksen mökillä, kuten yleensä. Meillä oli seurana sekä anoppi, että miehen siskonpoika joka on 11 vuotias. Tällä samalla kokoonpanolla olemme olleet aikaisemminkin, välillä mukana on saattanut olla enemmänkin väkeä. Aurinkoa ei juurikaan näkynyt, mutta ei kyllä satanutkaan. Hyttysiäkään ei juurikaan vielä ollut. Edellisen kerran olimme mökillä kaksi viikkoa aikaisemmin ja silloin ei ollut ainoatakaan hyttystä. Nyt niitä oli jonkin verran, mutta ei "häiriöksi" asti. Juhannusaaton ruokana oli itsetehdyssä barbeque-marinadissa marinoidut grillikyljet, kastiketta ja salaattia (tomaatti-mozzrella-kevätsipuli). Piti grillata bataattejakin, mutta niitä grillikylkijä oli niin suuri määrä, että jätettiin bataatit välistä. Juhannuspäivänä savustettiin sekä siikaa että taimenta ja syötiin niitä uusien perunoiden kera. Vähän harmitti, että piti tulla vielä muutamaksi päiväksi töihin. Olisin nii

Hyvää juhannusta mökiltä. Eilen oli ehkä vähän harmaa päivä. Nyt aamusta kuitenkin näyttää hyvältä. Tänään ohjelmassa kalan savustamista. Eilen otin rikkaruohot osasta marjapensaista. Sitä hommaa pitäisi jatkaa tänäänkin.

Me siis saatiin vaihdettua palsta, ihan meidän palstan vierestä. Meidän entinen palstahan oli sellainen, ettei sille oltu vuosikausiin tehty mitään. Tässä uudessa paikassa on muuten sama tilanne, mutta se on kertaalleen viime vuonna käännetty. Kasvaahan tuollakin paljon rikkakasveja, mutta ei todellakaan yhtä paljon kuin viereisellä palstalla. Oikeastaan suurin ongelma on ohdakkeet. Ne olivat kasvaneet isoimmiksi ja niiden kiskominen on epämiellyttävää. Pitäisi olla jotkut vähän paremmat hanskat kuin mitä minulla on. Ohdakkeiden piikit tulevat läpi. Nyt olisi oikeasti tarkoitus skarpata tämän palstan suhteen. Tällä hetkellä meillä kasvaa vähän raparperia, yksi pensasmustikka, yksi viinimarjapensas ja yksi karvinaispensas. Muuten kaikki mitä kasvaa on pelkkää rikkaruohoa. Kohta alkaa kesäloma, eiköhän me sen aikana saada tilanne haltuun.

Mehän vuokrattiin keväällä puutarhapalsta, joka oli todella huonossa kunnossa. No kovasti sitä ollaan yritetty saada kuntoon, mutta on kyllä iso työ. Palstalla kasvaa heinää ja ohdakkeita. Ohdakkeet on ihan mielettömän korkeat. Toin mökiltä pensasmustikkani ja sen lisäksi muutamia liljoja ja raparperin juurakkoja. Entuudestaan tuolla jo kasvaa vähän raparperia ja muutama pensas.  Viime viikonloppuna oltiin poikani kanssa hommissa. Sitten kuulin, että viereinen naapuripalsta on tyhjä. Sain puhuttua niin, että voidaan siirtää meidän palsta tuohon naapuripalstalla. Se on vähän paremmassa kunnossa, edelliset vuokralaiset olivat sen viime vuonna kertaalleen kääntäneet ympäri.

Kesämökki on siis anopin ja appiukon käsialaa. Talot, rakennuset, kaikki tekninen puoli on appiukon käsialaa. Sen sijaan puutarhat yms. on anopin käsialaa. Mökki on meiltä noin muutaman tunnin ajomatkan jälkeen, mutta eipä sinne välttämättä jaksa ihan joka viikonloppu matkata. Osittain tontti on keskellä metsää, mutta on siellä varsinaista pihaakin.  Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka kukkapenkit on yritetty jättää mahdollisimman luonnolliseen tilaan. Viime kesänä Norjanarvergo oli täynnä jotakin ötökän seittiä. Se oli kaikinpuolin huonossa kunnossa ja päätimme leikata sen kokonaan alas. Ajatuksena oli se, että jos kasvi ei selvää, niin ei se ole mikään maanvaiva. Mutta nyt oli ilo huomata, että kyllä siellä ainakin pienet silmut tekee tuloaan. Ehkä on vielä aikaa saada pelastettua nämä kolme pensasta. Tuon on tuollainen etupenkilllä oleva todella kuiva paikka, johon käytännössä paista koko päivän aurino. Täytyy nyt ottaa selvää, että mitenköhän tuota maata saisi muute

Mökki sijaitsee siis pienellä paikkakunnalla Savossa. Eikä naapurissa lähimmät muutkaan paikkakunnat järin isoja ole. Mökkikunnassa asuu vajaa 2000 asukasta ja isoin naapurikin jää alle 500 asukkaan. Tästä johtunee se, että kaupatkin ovat vähän mitä on. Viime kesänä metsästin yrttejä vähän sieltä sun täältä. Ainat mitä löytyi oli tilli, persilja ja ruohosipuli. Minä taas olen yrttien ystävä. Etenkin minttu on kesäisin todella suosittu, teen grilliruuan lisukkeeksi usein aivan ihanaa minttukastiketta. Basilikaa rakastan myös todella paljon. Oli tarkoitus käydä täällä kotikaupungissa jossakin yrttitarhassa ostamassa vähän enemmän yrttejä ja laittaa ne kasvamaan mökille. Mutta viime viikko oli niin kiireinen, ettei aikaa jäänyt. No satuin sitten löytämään torilta edes jotakin. Nyt meillä on mökillä kasvamassa minttua, sitruunamelissaa ja basilikaa. Basilika on yksivuotinen, mutta toivottavasti saan mintun ja sitruunamelissan viihtymään pidemmäksi aikaakin. Ja mitä tapahtuu kun o

Viikonloppuna tuli heitettyä talviturkki. Oli kyllä hurjan kylmää vettä. Vuosi sitten samaan aikaan vesi näytti huimat 19 astetta, nyt se oli nippa nappa 15 asteista. Olen varsinainen auringonpalvoja, rakastan kuumaa, ja kylmä vesi ei todellakaan ole minun juttuni. Uskallauduin kuitenkin perässä kun mieskin kävi uimassa. Saunaan palatessa tuli kyllä mieleen kuinka hullua kansaa me suomalaiset olemme. Ei mikään ihme, että joka kesä hukkuu iso liuta ihmisiä. Ensin kuumaan saunaan ja sitten kylmään veteen, ja aika usein humalassa. Ei tarvinnut olla kuin hetken vedessä niin jalat alkoivat kramppaamaan ja sydämessäkin tuntui vähän oudolta. Kunto ei näköjään reilu nelikymppisenä enää ole mikään maailman paras. Moni hukkuneista varmaan on saanut jonkinlaisen sairauskohtauksen. Meidän mökkilaituri on appiukon rakentama. Muistan kun ensimmäistä kertaa kiinnitettiin sitä järveen, appiukko oli kuollut muutama kuukausi aikaisemmin. Työstä ei meinannut tulla mitään. Kiinnitettiin ja irrotett