Jos omat viljelykseni eivät onnistu niin onneksi saamme edes raparperia. Siitä on kiittäminen edellistä viljelijää. Itse asiassa raparperia taitaa tulla niin paljon, etten millään saa käytettyä kaikkea. No eipä se mitään haittaa, onhan se ihan kaunis kasvi. Itse asiassa lupasin ainakin yhdelle työkaverilleni viedä vähän raparperia. Kevään alussa raparperi näyttää tältä. Se puskee maasta ulos tuollaisia punaisia palleroita. Kasvaessa se sitten alkaa tekemään isoja vihreitä lehtiä. Raparperi on siitä kiva kasvi, että sitä en edes minä onnistu tappamaan. Meidän vanhassa kodissa raparperi olikin lähes ainoa kasvi joka menestyi meidän vanhan kodin pihalla. Asuimme ennen rivitalossa jonka piha oli aika onneton eikä siihen oikeastaan juuri koskaan paistanut aurinko. Raperissahan on runsaasti oksaalihappoa. Sitä ei juuri raakana kannata syödä. Minun isäni on aikoinaan lapsena joutunut vatsahuuhteluun syötyään raparperia ja ei ole sen jälkeen koskenut kyseiseen kasviin. Rapa...

Kävin tänään taistelua mansikkamaasta. Vastustajina oli voikukat, joku raunioyrtti ja kusiaisarmeija. Jestas missä kunnossa meidän mansikkamaa onkaan. Tuo meidän puutarhapalstahan on ollut muutaman vuoden tyhjillään. Päätin, että kurkkaan noiden mansikkamaan muovien alle. Ihan ensimmäisenä huomasin kusiaisarmeijan, niitä todellakin riitti. Raunioyrtti, tai niin ainakin luulen sen olevan, ja voikukat olivat tehneeet isot juuret multaan. Kävin läpi toisen noista laatikoista ja totesin, että ainoastaan kaksi mansikantaimea oli siinä kunnossa, että niistä voisi jotakin hyötyä vielä tulevaisuudessa olla. Poistin kaikki rikkakasvit ja lisäsin vähän multaa. Täytyy varmaan mennä mansikantaimiostoksille. Alla olevasta kuvasta näkyy miltä muovin alla näyttää. Olen lukenut, että mansikkaa ei saisi kovin montaa vuotta kasvattaa samassa paikassa. Mutta toisaalta olen mansikanviljelijän lapsenlapsi ja elänyt koko lapsuuden mansikkamaalla. Ei meidän pappa kyllä mansikkapaikkaansa vaihdellu...

Hommat on nyt aloitettu palstalla. Itse asiassa olen tehnyt niin paljon hommia tällä viikolla, että jokainen lihaas on kipeä. Tänä aamuna teki tiukkaa päästä sängystä ylös, mutta lähdettiin kuitenkin hommiin. Tämä blogi muuten pitäisi nimetä uudelleen joksikin amatööri palstailijan blogiksi. Saa nähdä mitä tästä oikeasti tulee. Ensimmäisinä päivinä oli todella märkää. Kuten kuvasta näkyy niin saappaa oli ihan mudassa. Malttamattomana pyöräilin vähän joka päivä palstalle katsomaan tilannetta ja harmitti kun oli ihan vetistä. Mutta viime sunnuntaista lähtien onkin sitten ollut jo ihan hyvä tilanne. Lenkkarit riittävät hyvin jalkineiksi ja olenkin ryhtynyt puuhaan. Kivat muuten noi minun kumpparit, meidän koira on purrut ne rikki ja vesi menee läpi. Pitäisi ostaa uudet saappaat. Koira yrittää aina mökillä suojella ja estää järvelle menon ja tarraa kiinni saappaista. Meidän mansikkamaa on tosi raihnaisen näköinen. Saa nähdä saako sen jotenkin elvytettyä. Raparperi kovasti on alka...

Mikähän mahtaa riivata minun taimiani? Osa niistä on lopettanut kasvun kokonaan, osa lähes kokonaan. Ainoat mitkä oikeasti kukoistavat ovat köynnökseni ja härkäpavut. Tomaatit eivät ole kasvaneet juuri ollenkaan ensimmäisen kasvupyrähdyksen jälkeen. Tämähän on ensimmäinen vuosi kun ylipäätään yritän jotakin kasvattaa. Osa kurkuista on edes vähän kasvanut, mutta nekin näyttävät jotenkin kitukasvuisilta. Pavut olen todennäköisesti laittanut itämään ihan liian aikaisin, niiden kanssa taidan olla pulassa ennen kuin ne voidaan siirtää ulos. Ensi viikoksi on taas luvattu kaikkea muuta kuin hyvää ilmaa. Muutamana päivänä olen vähän ollut puuhailemassa puutarhapalstallani. Kylvin valkosipulit maahan, toivottavasti ne edes tuottavat jotakin satoa. Raparperi sentään näyttää lähteneen kasvamaan. Saa nähdä onko meidän ensi kesän sato pelkkää raparperia.

Luin, että valkosipulia voi kasvattaa kotioloissa. Syksyllä kun saatiin meidän puutarhapalsta, mietin että pitäisikö laittaa tulemaan valkosipulia. Olin ymmärtänyt, että valkosipuli pitää laittaa tulemaan nimenomaan syksyllä. Nyt kun olen tutkinut asiaa niin onkin erikseen talvi- ja kesävalkosipulia. Pääsiäiseksi ostin kaupasta valkosipulia ja ne oli todella isosti versonneet. Lähdin tutkimaan tarkemmin, että voisiko valkosipulia kasvattaa ihan sisälläkin. Päätin kokeilla ja pistin maanantaina illalla valkosipulin ruukkuun. Nyt muutamaa päivää myöhemmin se jo puskee versoa. Olipa kiva huomata, että tuotosta alkaa tulemaan näin nopeasti. Noita versojahan voi käyttää ruoanlaitossa. Eli vaikka sipuleita ei tulisikaan niin versot menee hyötykäyttöön. Tästä intoutuneena on pakko laittaa meidän palstalle  myös valkosipulia tulemaan.

Apua, minulta loppuu tila. Taimen alkuja on ihan kaikkialla. Ikkunalaudat pursuaa ruukkuja. Onkohan tämä touhu lähtenyt vähän lapasesta? Pitääköhän lähteä etsimään isompaa kotia, jossa olisi enemmän ikkunalautoja. :)

Meillä on nyt kevätkylvöt aloitettu. Saa nähdä miten onnistuu, minulla kun ei todellakaan viherpeukaloa ole, tai jos on niin se on keskellä kämmentä. Nyt on kylvettynä mm. samettiruusuja, jotain köynnöskukkia, lehtikaalia, palmukaalia, erilasia yrttejä ja pinaattia. Olikohan vielä jotakin muutakin. Tuntuu, että kylvölaatikoita on ihan kaikkialla. Nämä samettiruusujen siemenet oli kyllä todella veikeän näköiset. Paketin avattua piti ihan mennä googlaamaan, että todellako näiden pitää tältä näyttää. Saa nähdä onko tuo vanha kakkuvuoka huono valinta laatikoksi, mutta se oli juuri sopivan kokoinen ja muotoinen. Tai no, saattaa olla että siemenet ovat siitä huolimatta liian tiiviisti. Samettikukkia varten kylvömulta levitetään purkkiin tms. ja siemenet levitetään ihan pinnalle. Niiden päälle ei laiteta ollenkaan multaa. Alkuun suihkuttelu oli ehkä vähän haastavaa kun siemenet meinasi lähteä suorastaan lentoon. Olen suihkutellut kylvöstä kerran päivässä. Kylvös ei saa olla liian mä...

Kevättä kohti mennään ja kauhea hinku olisi päästä palstailemaan. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy niin matka on kuitenkin vielä pitkä. Meidän palstalla on ainakin 30 senttiä lunta. Saa nähdä miten pitkään tuon sulaminen kestää. Ja ylipäätään kun on ensimmäinen kevät niin ei ole aavistustakaan miten märkä tuo meidän palsta on. Mutta sen näyttää aika. Siemenostoksilla ollaan kuitenkin käyty. Lähti vähän lapasesta. Nyt on hommattuna niin paljon kaikenlaista, että mahtaakohan koko palstalle edes mahtua. Oli muuten kyllä todella vaikea tehdä päätöstä, että mitä halutaan viljellä. Plantagenin sivuille kun meni niin tuli melkein ahdistunut olo, haluan kokeilla noita kaikkia. Yritän nyt kuitenkin ensimmäisenä vuotana lähteä maltillisesti liikkeelle ja yritin valita mahdollisimman helppoja kasvatettavia. Ja ylipäätään ei ole mitään tietoa siitä, että miten hyvin meidän palstalla mitään edes kasvaa.

Helsinkiinkin tuli talvi. Oikein kunnolla jopa. Tämä kun on ollut erikoinen talvi säiden puolesta. Pariin kertaan ennätti sataa lunta, mutta se suli aina pois muutaman päivän sisällä. Nyt lunta on ollut kohta 2 viikkoa. Ja sitä on oikein kunnolla. Melkein olin toivonut, että lumi jäisi satamasta. Se ehkä nopeuttaisi kevättä sen suhteen, että koska pääsee puutarhapalstalle hommiin. Toisaalta sitten taas lumi varmasti suojaa niitä meidän vähäisiä palstalla jo kasvavia kasveja. Mieli on joka tapauksessa kääntynyt jo kevääseen. Hiljalleen alkaa olemaan aika tehdä suunnittelua siitä mitä haluan ensi kesällä meidän puutarhapastalla kasvavan. Olisi aikaa ottaa selvää mihin aikaan mitäkin asioita pitäisi valmistella. Ja mitä ylipäätään haluamme kasvattaa.

Väsyttää. Olisin itse mieluummin jäänyt kotiin täksi viikonlopuksi. Olin edellisen reissussa ja välissä tehnyt pitkiä työpäiviä. Koti on kaaoksen vallassa. Puutarhapalsta ihan alkutekijöissään. Mutta eilen kun vihdoin oltiin purettu auto olin niin onnellinen. Kevät on parhaimmillaan, linnut laulaa, käki kukkuu. Mikä onni, että on tällainen paikka. Tänään on näköjään tulossa sadepäivä. Ainakin tummia pilviä hiljalleen kerääntyy. Mutta sekään ei haittaa. Kyllä se koti ja puutarhapalsta odottaa. Voi kun olisi jo kesäloma.

Meidän uusi puutarhapalsta on oikein mahdollisuuksien maa. Oikeastaan ihan kiva lähteä rakentamaan täysin uutta. Jos palstalla olisi edellisten omistajien kasveja, se saattaisi rajoittaa omaa mielikuvitusta. Vaikka pääsääntöisesti palstalla kasvaakin pelkkää heinää, niin olen muutaman löydön tehnyt. Näyttäisi siltä, että muutamassa kohdassa kasvaa raparperia. Ihan viereisellä naapuripalstalla on raparperia rajantuntumassa ja sieltä varmaan se onkin siirtynyt meidän puolelle. Raparperin lisäksi jotain raunioyrttiä pukkaa kovasti esiin. Tai näin ainakin päättelin, että kyseessä on joku raunioyrtti. Sain isännältä luvan toimia omavaltaisesti palstan suhteen. Siis sen suhteen, että mitä siellä kasvatetaan. Oltiin eilen yhdessä hommissa. Ensimmäiset pienemmät alat on nyt käännetty ja yhteen kohtaan laitettiin kasvamaan kehäkukkaa. Muutoin pitäisi nyt hiljalleen alkaa päättämään mitä meillä on tarkoitus kasvattaa. Maa on tosi savista, joten se vähän rajoittaa.

Kyllä harmittaa, ettei ole päässyt puutarhapalstalle kunnolla tekemään kevättöitä. Kuva ei toki ole tältä päivältä eikä muutamalta muultakaan viime päivältä. Mikäli sääennusteet pitävät paikkaansa niin nämä nyt viime päivien hyvät säät jää kohta taas unholaan. Sitä kun niin haluaisi päästä jo kuopimaan maata kunnolla.

Talvi oli näköjään tehnyt vähän yhtä sun toista tuhoa mökillä. Vai voiko sanoa talvi, jos syyllinen on esim. myrsky, myyrät ja hiiret? Myyrien koloja oli vaikka muille jakaa. Se ei kuitenkaan ole mitenkään uutta. Myyrät tekee saman tempun joka vuosi. Maa oli vielä niin jäässä, että multakasoja ei päässyt tasoittamaan. Jätin ne odottamaan seuraavaa mökkikertaa. Tuuli oli hajoittanut kesäkeittiön "ikkunat". Koko mökkihän on appiukon rakentama. Rantaan appi on aikoinaan rakentanut pienen kesäkeittiön, jonka ikkunat ovat muovia. Rannan puoleiselta sivulta kaikki muovit ovat riekaleina. En tiedä kuinka monen talven ajan nuo ikkunat ovat kestäneet, mutta ainakin reilut 8 vuotta ne ovat kestäneet kaikki myrskyt. Nämä tuhot ovat vielä pieniä. Joku/jokin oli nimittäin tuhonnut myös sähköt. Meillä on pienessä keittiössä sekä hella että mikro. Meidän perhe useimmiten kokkaa ulkona, mutta anoppi tekee suhteellisen paljon ruokaa myös keittiössä. Mikro ei toimi enää ollenkaan ja...

Mökkikausi on vihdoin ja viimein avattu. Olimme pääsiäisen mökillä. Lähdimme reissuun vasta perjantaina aamulla. Ajatuksena oli, että saisi mökin riittävän lämpimäksi ennen iltaa. Ja ajoitus olikin oikein hyvä. Järvi oli vielä ihan jäässä. Sen sijaan maa oli ihan sula. Ainoastaan joissakin ojakohdissa oli vähän lunta. Maa oli kuitenkin yhä aika jäässä. Päivisin lämpö saattoi nousta vähän plussan puolelle. Oli todella aurinkoista ja järvi näytti sulavan jokaisena päivänä vähän enemmän. Yöt kuitenkin olivat vielä todella kylmiä, noin -8 astetta pakkasta. Meillä on kesäisin käytössä pumppu, mutta koska sitä ei tietenkään voi laittaa jäiseen järveen, sauna vedet piti kantaa päivittäin. Yöt olivat sen verran kylmiä, että avanto piti rikkoa joka aamu uudelleen. Samoin laituria ei voinut vielä laittaa paikalleen. Eli isoimmat kevättyöt jäivät vielä tekemättä.

Hommat aloitettu, meidän puutarhapalstalla siis. Ja siinä sitä työtä sitten riittääkin. Alla on kuva miltä palstalla näyttää. Kukaan ei ole koskenut siihen useampaan vuoteen. Kävimme ostamassa muutaman työvälineen, kun niitäkään ei ole omasta takaa. Näin alkuun vain harava ja lapio. Joitakin pienempiä puutarhavälineitä minulla on mökillä, pitää katsoa pääsiäisenä jos sieltä toisi jotakin tänne kotiin. Vähän kun maata kävi haravalla läpi, heinän alta alkoi löytyä kaikenlaista. Eilisen päivän työntulos oli iso kasa heinää. Työtä jäi jäljelle vielä vaikka kuinka paljon. Seuraavaksi pitäisi miettiä miten nuo kompostoidaan.

Mökkikautta ei olla vielä päästy aloittamaan, pääsiäisena vasta. Mutta sen sijaan on tapahtunut jotakin uutta ja ihanaa. Me nimittäin saimme viljelypalstan. Olen monta vuotta haaveillut sellaisesta. Nyt en malttaisi odottaa, että päästään hommiin. Meillä on nyt siis aarin verran palstatilaa. Huonona asiaa siinä on se, että palsta on ollut useamman vuoden ajan viljelemätön. Sen saaminen hyvään viljelykuntoon tulee olemaan aikamoinen operaatio. Etenkin kun olen kirjoittanut, että olemme kummatkin täydellisiä viherpeukalon vastakohtia. Mutta hiljaa hyvä tulee. Otamme tavoitteeksi, että koko aaria ei kerralla yritetään saada kuntoon. Aloitetaan pienistä paloista, joita sitten hiljalleen kunnostamme. Tulevaisuudessa tämä blogi tulee siis sisältämään myös palstaviljeilyä. Todennäköisesti enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia.