Olen jo useamman kerran maininnut, että en ole oikein osannut suunnitella puutarhaani. Joitakin juttuja tulee liiaa, toisia asioita liian vähän. Lehtikaalini ovat lajia liian paljon, aivan liian paljon. Olen syönyt niitä, tehnyt lehtikaalisipsejä ja tainnut laittaa vähän pakastimeenkin. Lehtikaali ei vaan oikein sovellu pakastimeen, ainakaan minun kokemuksen mukaan. Toisin kuin esimerkiksi palmukaali. Suojasin lehtikaalini harsolla. Alkukesästä huomasin, että lehtikaaleihini iski sekä ötökät että kanit. Nyt kesän päätteeksi lehtikaali tulee korvistani ulos. Päätin, että otan vihdoinkin harson pois. Syököön kanit osan. Mutta edes kanit ei kykene syömään sitä määrää mitä minulla puutarhapalstallani kasvaa lehtikaalia. Minun puolesta voisivat käydä maistelemassa sitä vähän enemmänkin. Lehtikaalisipsieni repepti löytyy muuten oheisen linkin takaa. Kannattaa kokeilla.

Mitä olen oppinut tämän kesän aikana puutarhanhoidosta? Oikeastaan pääasiassa sen, että mitä ei kannata tehdä. Mitä pitäisi tehdä toisin. Mitä kannattaa kylvää paljon ja mitä vähemmän. Mutta siitä huolimatta olen ollut tyytyväinen tämän vuoden satoon. Ottaen siis huomioon sen, että tämä oli ensimmäinen vuosi ja minun viherpeukaloni todellakin on puutteellinen. Syksyä on toki vielä jäljellä. Minulla on vielä palstalla kasviksia kasvamassa. Myös kaikki syystyöt ovat tekemättä. Mutta samaan aikaan minulla on jo mielessä ensi kesä. Nyt tiedän niin paljon paremmin miten asiat kannattaa hoitaa. Minulla on jo mielessä miljoona erilaista suunnitelmaa miten haluan ensi vuonna toteuttaa asiat. Ja sehän on pääasia. Olin myös varautunut siihen, että ensimmäinen kesä menee niin pieleen, että olen valmis lyömään konkreettisesti hanskat tiskiin. Onneksi näin ei käynyt. Talven aion käyttää konkreettiseen opiskeluun. Otan selvää asioista mahdollisimman paljon. Teen suunnitelmia miltä palstani

Ihana mökkiviikonloppu lähenee loppuaan.

Ai että tykkään tästä mangoldista. Se on jo pelkästään niin kauniin näköinenkin puutarhassani, että sitä jaksaa aina uudestaan ja uudestaan ihailla. Mangoldi on suomalaiselta nimeltään lehtijuurikas. Se on sukua punajuurelle ja sokerijuurekkaalle. Minä ostin mangoldini tänä vuonna taimena, istutin puutarhapalstalleni kolme taimea. Niistä lopulta jäi henkiin vaan yksi. Taisivat kärsiä kuivuudesta ihan alku kesästä. Se on myös ollut puutarhapalstallani aktiivisesti vierailevien kanien suurta suosikkiherkkua. Ainakin oletan, että se on kani joka käy napsimassa paloja lehdistä. Mangoldi kerätään alkaen uloimmista lehdistä ja se nyppäistään (tai kierretään) irti samalla tavalla kuin raparperin lehdet. Sadonkorjuuaika on noin 2 kuukautta kylvämisestä. Mangoldi on siitä kiva kasvis, että se kestää pientä pakkasta. Mangoldia voi pakastaa kunhan sen ryöppää ensin nitraattipitoisuuden vuoksi. Mangoldia käytetään samalla tavalla kuin pinaattia. Se sopii keittoihin, patoihin, piirakoihin

Kesäkurpitsan kasvatus, ihan niin kuin kaiken muunkin kasvattaminen, on uusi juttu minulle. Tämä on niitä kasveja joiden kasvattamiseen ryhtyessä olisi kannattanut tutkia asiaa vähän tarkemmin. Olen nimittäin laittanut ne kasvamaan ihan liian lähekkäin toisiaan. Avomaalla taimivälin pitäisi olla metrin verran. Minulla taitaa metrin matkalla olla kolme taimea. Ostin ensin yhden taimen puutarhaliikkeestä. Sitä istuttaessa luinkin, että pitäisi olla vähintään kaksi taimea. Jollei sitten ole kyseessä itsepölyttyvä lajike. No minullahan ei siinä vaiheessa ollut mitään tietoa millainen taimi minulla on. Ajattelin, että ei siitä varmaan sitten tule mitään. Kävin kaupasta ostamassa kesäkurpitsan siemeniä ja kylvin niitä kaksi kappaletta maahan. No nyt minulla sitten on kahdenlaisia kesäkurpitsoja. Tuosta kaupasta ostetusta taimesta tulee vihreitä kesäkurpitsoja ja siemenistä keltaisia. Tykkään erityisesti tuon keltaisen väristä. Kesäkurpitsa ei tykkää kylmästä. Etelä-Suomessa sen istut

Meillä on ollut tosi hyvä härkäpapuvuosi. Niitä tulee vaan lisää ja lisää. Härkäpavun hyvä puoli on se, että parantaa maan ravinnepitoisuutta. Oma puutarhapalstani oli jonkin verran huonossa kunnossa ja oletan härkäpapujen tekevän hyvää maalle. Lähdin keväällä innoissani kylvämään siemeniä tänne kotiin. Nehän venähti heti todella pitkiksi. Kuljettaminen puutarhapalstalle oli tosi työlästä ja suurin osa taimista ennätti katketa matkan varrella. Kylvin ne siis ihan liian aikaisessa vaiheessa. Kylvin sitten uudet siemenet uudelleen palstalle ja ne lähti hyvin kasvamaan. Satoa alkoi tulla jo heinäkuun alkupuolella. Innoissani kylvin vielä uuden satsin siemeniä siinä vaiheessa kun ensimmäiseet pavut olivat jo korjuuvaiheessa ja nekin lähti hyvin itämään. Tällä viikolla poimin sitten tuon jälkimmäisen sadon viimeiset pavut. Härkäpavun lehtihankoihin kehittyy 2-5 kukkaa, joista sitten muodostuu palot joiden sisällä pavut ovat. Minun härkäpapujen kukat olivat valkoisia. Naapuripalst

Kuvittelen omistavani 3 mustaherukkapensasta ja 2 punaherukkapensasta. Mutta punaherukan tilalla olikin valkoherukkaa. No se loppupeleissä sopi minulle vallanmainiosti. Viime syksynä sain palstani niin myöhään, että marjakausi oli jo ohi. Mustaherukoita tuli tänä vuonna todella vähän. Olin varmaan kastellut niitä ihan liian vähän. Keittelin niistä mehua, mutta se jäi todella vähäiseksi. Ei montaa desiä mehua tullut. Valkoherukkaa sen sijaan tuli ihan kivasti. Sain lopulta keitettyä reilut 3 litraa mehua. Mökillä sen sijaan valkoherukkasato jäi nollaksi, samoin karviaiset. Eikä musta- ja punaherukkakaan mitään hääviä satoa antanut. Minulla on vaan ongelma noiden pensaiden kanssa. Niiden lähellä kasvaa nokkosta, jotakin raunioyrttiä ja sitten jotakin piikikästä ohdakkeen näköistä. Yritin keväällä perkaa sen maan todella huolellisesti ja laitoin katetta pensaiden juurelle. No se ei estänyt kuin hetkeksi raunioyrttiä kasvamasta. En tiedä mitä sille pitäisi tehdä

Ihan huippua poimia tällaisia ihanuuksia omalta palstalta. Minä kun skeptisenä epäilin saanko yhtään mitään kasvatettua. Suurin osa kasvattamistani jutuista on onnistunut ainakin jotenkin. Muutama ihan kokonaan epäonnistunutkin juttu on ollut, kuten sipulit ja pinaattikiinankaali. Herneitä tulee suhteellisen vähän, mutta jonkun verran kuitenkin. Joitakin juttuja tulee ihan liikaakin, kuten esim. lehtikaalia. Hukun siihen. Kaikin puolin positiivinen fiilis jää tästä ensimmäisestä kaudesta. Ensi vuonna sitä on jo huomattavasti viisaampi.

Tässä vähän kukkaloistoa puutarhapalstalta. Eipä muuten ole suurimmasta osasta noista mitään hajua mikä mikäkin on. Tai no, näistä kuudesta luulen tunnistavani kolme. Palsta on kuitenkin täynnä mitä erilaisempia kukkia joita en todellakaan tunne.

Onpa ollut ihana kesä. Puutarhapalstalta saa lähes joka päivä käydä hakemassa jotakin satoa. Ihan huippua. Alkaa vaan pakastin olemaan niin täynnä, että mihinköhän nämä kaikki mahtuvat. Olen yrittänyt käydä kastelemassa lähes joka päivä. Aikamoinen homma tuossa palstan hoito kyllä on, mutta samalla niin todella rentouttavaa. Herää vaan kysymys, että nyt kun kesäloma on jo ohi niin missä välissä tuolla palstalla tekee kaiken tarvittavan. Eipä muuten tarvitse paljon käydä kaupassa. Nyt helteillä ei loppujen lopuksi ole mikään kovin suuri nälkäkään. Lomalla lähdin yleensä jo heti aamusta palstalle ja tulin iltapäivällä kotiin. Mitään varsinaisia eväitäkään ei tarvinnut ottaa mukaan, muuta kuin tietenkin juotavaa. Palstalla riittää koko ajan jotakin pientä naposteltavaa. Olen nautiskellut viinimarjoja, herneitä, mansikoita jne. Ihan huippua.

Kyllä tämä mökkeily on vaan niin paratiisissa oloa. Etenkin kun säät ovat olleet näin suosiolliset. Koko viikon alin lämpötila taisi olla 24 astetta. Parhaimmillaan 29. Olen helteen ystävä, joten tämä passaa minulle enemmän kuin hyvin. Järvivesikin ennätti lämmetä ihan kivasti, parhaimmillaan se taisi olla noin 25 asteen luokkaa. Meillä on mökki aika hyvin suojattuna katseilta. Alempi kuva on otettu veneestä järveltä, mökkiä ei todellakaan juuri näy. Appivanhemmat ovat aikoinaan jättäneet juuri oikean määrän puita rantaan. Pihalla saa siis olla aika rauhassa näin kesäisin. Rakastan näitä Suomen valoisia kesiä. Ihana kun yölläkin on valoisaa. Vielä kun hyttysistä pääsisi eroon niin tämähän olisi ihan paratiisi.

Onpas ihanaa olla kesälomalla. Tultiin lauantaina mökille ja aikomus on olla koko tämä viikko. Miehen loma loppuu tämän viikon jälkeen ja eiköhän me kaikki palata takaisin kotiin. Mieli tekisi vielä jäädä, mutta puutarhapalstakin kaipaa huomiota. Joka kesä sitä hämmästyy kuinka kivoja mökin puuhailut on. Kotona ei tulisi mieleenkään tiskata käsin. Täällä se on suuri nautinto. Hakea ensin vesi kaivosta ja lämmittää se, vasta sen jälkeen ryhtyä tiskaamaan. Tänä kesänä ei olla juuri ollenkaan käytetty kertakäyttöastioita. Joskus kun on oikein laiskottanut niin olen saattanut ottaa ruokailuun pahvilautaset. Nyt ollaan käytetty vaan kunnollisia lautasia. Kunnon astioilla syöminen on toki aina mukavampaa. Toin kotoa muutaman maton mukanani. Olen pessyt ne nurmikolla käyttäen pesuvetenä järvivettä. Innostuin pesemään osan mökin matoistakin. Tällä viikolla ainakin Etelä-Savossa on ollut todella hyvät säät ja isommatkin matot ovat kuivuneet reilussa vuorokaudessa. Pesin myös mökin ikku

Olin viikon matkalla Italiassa, Ischialla. Ihan kateellisena katselin heidän paikallisia puutarhoja jotka kukoistivat. Minulla kun on tuo oma pieni kuiva maaplänttini, joka tuntuu niin kitukasvuiselta etenkin nyt kun on nähnyt italialaisia puutarhoja. Oma palstani oli viikon miehen hoiteissa ja pelkäsin mitenkä käy. Mutta eipä hän ainakaan ihan kaikkea ollut onnistunut tappamaan, kuten pelkäsin. Muutamat härkäpavut jo keräsinkin. Ne ovat todella etuajassa. Meidän naapuripalstalla härkäpavut näyttivät vasta kukkivan. Rikkaruohoja oli kertynyt taas viikon aikana ihan hirmuinen määrä. En edes saanut tänään kaikkia rikkaruohoja pois. Täytyy mennä huomenna uudelleen hommiin.

Tiesithän, että vaskista on pieni jalaton lisko. Täysin harmiton. Meillä niitä mökillä näkyy aina välillä. Vaskitsaa saatetaan myös kutsua kuparikäärmeeksi. Vaskistsa on rauhoitettu ja uhanalaisluokitukseltaan silmälläpidettävä laji. Valitettavan moni ei vaan osaa erottaa vaskitsaa käärmeestä ja ne pääsevät hengestään. Jostain itse asiassa luin, että kissa on vaskitsan pahin vihollinen. Vaskitsan tappamisesta tulee 202 euron sakko. Sama sakko koskee myös lemmikin tappamaan vaskitsaa. Jos on niin onneton pelkuri, että vaskitsan tappaa niin kannattaa ainakin jättää kehuskelematta asiasta. Kissojen ja ihmisten lisäksi vaskitsan uhkia ovat siili, kettu, supikoira, mäyrä, varikset ja muut petolinnut. Vaskistaa esiintyy Suomessa Vaasan ja Lieksan korkeudelle. Ahvenanmaalla vaskitsoja ei ole ollenkaan. Se on hyvin pitkäaikainen kaveri, saattaa elää jopa 30 vuotta. Ulkonäöltään se on hiekan- tai kuparinruskea. Pitudeltaan se on noin 25-40 senttiä pitkä. Vaskitsalla on liikkuvat silmäl

Meidän paratiisissa kävi käärme. Ensimmäinen kyyhavainto yli 30 vuoteen. Vaskistoja meillä on ollut säännöllisesti. Minä olen varmaan vähän poikkeava ihminen tässäkin asiassa, mutta rakastan käärmeitä. Niissä on jotakin todella kiehtovaa. Vietin lapsuuden ja nuoruuden kesät isäni suvun mökillä Kustavissa. Siellä kyyt ja rantakäärmeet olivat ihan arkea. Meitä serkuksia ja myöhemmin serkkujen lapsia on pomppinut samoilla kallioilla vuosikaudet. Ainoastaan isäni veljeä oli lapsena purrut kyy. Äitini oli ihan hysteerinen käärmekammoinen. Olisi voinut luulla, että pelko tarttuu. Mutta ei se kyllä minuun tarttunut, ehkä olen vähän kapinallinen. Omille lapsilleni opetin jo pienestä pitäen miten käärmeisiin pitää suhtautua. Miten kuuluu kävellä, että käärme ehtii pois alta. Pitkässä heinikossa aina kumisaappaat jalassa. Eteneminen hitaasti, jotta käärme ei tule yllätetyksi. Samalla opetin, ettei käärmeissä ole mitään pelättävää. Niitä pitää kyllä kunnioittaa, mutta normaalisti kää

Onpas taas ihana olla mökillä. Tänä vuonna kevään aloittaminen meni todella myöhäiseksi kaikenlaisten kiireiden vuoksi. Nyt sattui sopivasti viikon mittainen loma ja sääkin oli mitä ihanin. Koira on myös pitänyt koko rahan edestä hauskaa. Sehän saa olla vapaana vaan täällä mökillä. Meidän koira on "läheisriippuvainen" ja se ei juurikaan ihmisen viereltä poistu. Välillä innostuu juoksemaan talon ympäri ja tulee salamana takaisin. Vähän oli taas talvi tehnyt tuhoja. Jo viime vuonna grillikatoksen "ikkunat" olivat menneet rikki ja nyt ne olivat rikkoutuneet vielä enemmän. Appiukko on aikoinaan laittanut grillikatoksen ikkunoiksi muovia. Tikkataulu oli suorastaan räjähtänyt. Mutta se mikä vähän harmittaa on meidän juhannusruusu. Se on katkennut useasta eri kohtaan. Katolta on todennäköisesti tippunut lunta sen päälle. Saa nähdä saako sitä mitenkään elvytettyä. Olen nähnyt useamman facepäivityksen yhdessä mökkiryhmässä parsan grillaamisesta. Päätin, että nyt