Ihana mökkiviikonloppu lähenee loppuaan.

Onpas ihanaa olla kesälomalla. Tultiin lauantaina mökille ja aikomus on olla koko tämä viikko. Miehen loma loppuu tämän viikon jälkeen ja eiköhän me kaikki palata takaisin kotiin. Mieli tekisi vielä jäädä, mutta puutarhapalstakin kaipaa huomiota. Joka kesä sitä hämmästyy kuinka kivoja mökin puuhailut on. Kotona ei tulisi mieleenkään tiskata käsin. Täällä se on suuri nautinto. Hakea ensin vesi kaivosta ja lämmittää se, vasta sen jälkeen ryhtyä tiskaamaan. Tänä kesänä ei olla juuri ollenkaan käytetty kertakäyttöastioita. Joskus kun on oikein laiskottanut niin olen saattanut ottaa ruokailuun pahvilautaset. Nyt ollaan käytetty vaan kunnollisia lautasia. Kunnon astioilla syöminen on toki aina mukavampaa. Toin kotoa muutaman maton mukanani. Olen pessyt ne nurmikolla käyttäen pesuvetenä järvivettä. Innostuin pesemään osan mökin matoistakin. Tällä viikolla ainakin Etelä-Savossa on ollut todella hyvät säät ja isommatkin matot ovat kuivuneet reilussa vuorokaudessa. Pesin myös mökin ikku...

Tiesithän, että vaskista on pieni jalaton lisko. Täysin harmiton. Meillä niitä mökillä näkyy aina välillä. Vaskitsaa saatetaan myös kutsua kuparikäärmeeksi. Vaskistsa on rauhoitettu ja uhanalaisluokitukseltaan silmälläpidettävä laji. Valitettavan moni ei vaan osaa erottaa vaskitsaa käärmeestä ja ne pääsevät hengestään. Jostain itse asiassa luin, että kissa on vaskitsan pahin vihollinen. Vaskitsan tappamisesta tulee 202 euron sakko. Sama sakko koskee myös lemmikin tappamaan vaskitsaa. Jos on niin onneton pelkuri, että vaskitsan tappaa niin kannattaa ainakin jättää kehuskelematta asiasta. Kissojen ja ihmisten lisäksi vaskitsan uhkia ovat siili, kettu, supikoira, mäyrä, varikset ja muut petolinnut. Vaskistaa esiintyy Suomessa Vaasan ja Lieksan korkeudelle. Ahvenanmaalla vaskitsoja ei ole ollenkaan. Se on hyvin pitkäaikainen kaveri, saattaa elää jopa 30 vuotta. Ulkonäöltään se on hiekan- tai kuparinruskea. Pitudeltaan se on noin 25-40 senttiä pitkä. Vaskitsalla on liikkuvat silmäl...

Meidän paratiisissa kävi käärme. Ensimmäinen kyyhavainto yli 30 vuoteen. Vaskistoja meillä on ollut säännöllisesti. Minä olen varmaan vähän poikkeava ihminen tässäkin asiassa, mutta rakastan käärmeitä. Niissä on jotakin todella kiehtovaa. Vietin lapsuuden ja nuoruuden kesät isäni suvun mökillä Kustavissa. Siellä kyyt ja rantakäärmeet olivat ihan arkea. Meitä serkuksia ja myöhemmin serkkujen lapsia on pomppinut samoilla kallioilla vuosikaudet. Ainoastaan isäni veljeä oli lapsena purrut kyy. Äitini oli ihan hysteerinen käärmekammoinen. Olisi voinut luulla, että pelko tarttuu. Mutta ei se kyllä minuun tarttunut, ehkä olen vähän kapinallinen. Omille lapsilleni opetin jo pienestä pitäen miten käärmeisiin pitää suhtautua. Miten kuuluu kävellä, että käärme ehtii pois alta. Pitkässä heinikossa aina kumisaappaat jalassa. Eteneminen hitaasti, jotta käärme ei tule yllätetyksi. Samalla opetin, ettei käärmeissä ole mitään pelättävää. Niitä pitää kyllä kunnioittaa, mutta normaalisti kää...

Täällä sitä ollaan taas mökillä. Perjantaina tupaa lämmittäessä meinasi kyllä tulla uskon puute ja teki jo mieli sanoa miehelle, että nyt lähdetään kyllä kotiin. Mutta hiljaa hyvä tulee. Lauantaina aamulla meillä oli jo liiankin kuuma. Lähdettiin matkaan perjantaina heti aamulla. Ihan sen vuoksi, että lämmittäminen tosiaan vaatii aikamoisen työn näin talvella. Edelliset mökkeilijät olivat olleet sunnuntaihin asti mökillä, miehen siskon perhe. Salaa haaveilin, että jos vielä edes vähän olisi lämpöä jäljellä. Mutta ei toivoa, tupa näytti -10 astetta. Edelliset mökkeilijät olivat unohtaneet tölkillisen energiajuomaa ja se oli räjähtänyt. Jäistä juomaa oli siellä täällä, joten ensin oli vähän siivoustyötä. Meidän takka on sellainen, että se on vaikea saada kesälläkin lämpimäksi. Saati sitten talvella. Yritettiin ensin ihan yhdellä puulla ja kasalla tuohta saada takkaa vähän lämpimämmäksi. Mutta ei toivoakaan, että se olisi riittänyt. Savua tuli kaikkialta muualta paitsi itse ...

Meillä harrastetaan todella harvoin talvimökkeilyä. Mutta nyt tuli harrastettua. Isäntä ja koira itse asiassa jäivätkin vielä mökille lomailemaan. Talvi tuo omat haasteensa mökkeilyyn. Järvi on jäässä ja vettä pitää jostakin saada. Teimme sitten kairalla reiän järveen ja siinä olikin hakkaamista. Lämmittämisessä on myös omat haasteensa. Meni yli kuusi tuntia ennen kuin mökki oli se verran lämmin, että pystyi riisumaan toppavaatteet. Kylmä siis oli, mutta tavallaan se oli romanttistakin. Ja kuinka ihanaa olikaa mennä saunaan vähän viluisena. Joka tapauksessa yöllä ennätti sitten jo tulla kuumakin. Koira oli ihan haltioissaan. Se rakastaa lumessa temmeltämistä. Sen mielestä ihmisten ei kuulu liikkua jäällä, mutta koirille se on ihan ok. Toisin sanoen siis jos meistä jompi kumpi yrittää mennä lähellekään järveä, koira yrittää estää sen.

Mieli halajaa mökille ja siis kesään ylipäätäänkin. Vähän ollaan alustavasti mietitty, että lähdettäisiinkö uudeksi vuodeksi mökille. Eipä tarttisi tuon meidän koirankaan säikkyä raketteja. Vaikka ei tuo nuorempi koira ole kovin paukkuarka. Meidän edesmennyt koira pelkäsi uutena vuotena aina todella paljon. Joulukiireiden jälkeen ajattelin pysähtyä hetkeksi rauhassa miettimään mitä meidän puutarhapalstalla ensi keväänä kasvatetaan. Tai mitä me yritetään saada kasvatettua. Ajattelin, että jos yrittäisi löytää vaikka jotakin puutarhanhoidon aloittelijan oppaita kirjastosta. Vaikka ei kai siihen oikeasti auta mikään muu kuin vaan raaka harjoittelu.

Mökki on nyt laitettu talviteloille. Tai no edelliset mökkeilijät olivatkin jo tehneet suurimman osan hommista viime viikonloppuna. Laituri oli nostettu ja pumppu irrotettu. Ne on yleensä ne suuritöisimmät työt sekä keväällä että syksyllä. Olimme siis tällä kertaa kantoveden varassa, pumppu kun oli irrotettu. Aivan ihana pidennetty viikonloppu takana. Lähdimme reissuun jo perjantaina ennen puoltapäivää ja tulimme kotiin maanantaina iltapäivästä. Jos viime viikot on ainakin Helsingissä satanut, niin nyt oli todella upea aurinkoinen keli koko viikonlopun. Eli pääsimme nauttimaan auringostakin. Todella kylmä kyllä oli. Ensimmäinen yö meni palellessa. Puista oli lähtenyt lähes kaikki lehdet. Haravoitiin osa pois, mutta ajallisesti ei kaikkea edes olisi ehtinyt haravoida. Maa oli todella märkää ja lehdet painoivat paljon. Olen yleensä jättänyt osan lehdistä maahan ja keväällä sitten ollaan ruohonleikkurilla ajettu niiden yli. Muistelen jostakin lukeneeni, että se tekee nurmikoll...

Kesä oli ja meni. Ihan liian nopeasti. Tuntuu, ettei kesää oikeastaan koskaan edes tullutkaan, ainakaan säiden puolesta. Tässä muutama muisto kesästä.

Kirjoitus tulee vähän myöhässä. On muka ollut niin kiire, ettei ole tännekään ehtinyt. Muutama viikko sitten oli se mieletön myrsky Etelä-Suomessa. Meille mökille asti se ei tullut. Ainoastaan ukkonen ja vesisade tuli, mutta ei tuullut tippaakaan. Ukkonenkin pysytteli useamman kilometrin päässä. Meidän vanha (kesällä edesmennyt) koira oli aina paniikissa kun vähänkin ukkonen jyrähti. Mutta tää nuori herra oli ihan kuin mitään ei kuuluisikaan. Se pomppi vesisateessa ulkona ja yritti pyydystää sammakoita. Minä olen ukkosfani. Ukkosta on todella miellyttävä kuunnella ja salamita ihailla.

Kyllä on ollut surkea kesä. Mökillä meillä on mustaherukkaa, punaista viinimarjaa, karviaisia jne. Mustaherukkaa vielä saattaa jonkun verran tullakin, mutta punaisen sato on aivan naurettava. Isosta pensaasta tuskin saa edes desin verran marjoja. Myös mustikkatilanne on todella surkea. Kävin viime viikonloppuna metsässä ja sieltä ei saanut kuin vähän maistiaisia. Viime kesäkin oli mustikan suhteen todella onneton. Viinimarjat olivat vielä ihan liian raakoja viime viikonloppuna, joten nuo vähäisetkin jäivät vielä pensaaseen.

Lähes samasta kohtaa otettu kuva parina eri iltana. Kyllä voi maisema olla erilainen, mutta aina yhtä kaunis. Tässä maisemassa sielu todellakin lepää.

Meillä on joka vuotinen mökkivieras. Miehen ainoalla kesälomaviikolla pesässä oli vasta munat. Nyt viime viikonloppuna pesässä olikin sitten jo ahdasta. En ole mikään lintutietäjä, joten en edes tiedä mikä lintu tuo on. Mutta joka ainoa kesä se tekee samaan kohtaan pesänsä, grillikatoksen yhteen tiettyyn kohtaan. Grillikatos jää sitten aika vähälle käytölle kun ei millään raaski häiritä toisen pesintää. Ollaan kuitenkin lähdetty siitä, että mökillä mennään luonnon ehtojen mukaan. Jos joku ehtii pesänsä tehdä, niin antaa sitten pesiä rauhassa.

Taloudessa kun on koiranpentu niin mattopyykkiä riittää. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että meidän toinen koira lopetettiin. Hänelle kävi myös viimeisten parin kuukauden aikana silloin tällöin vahinkoja. Nuorempi koira on nyt 1,5 vuotias ja hänellekin silloin tällöin saattaa yöllä käydä vahinko. Mitenkäs muut mökkiläiset pesee mattojaan? Olen ehdottoman tarkka siitä, että mattoja ei pestä järvessä. Pesen ne kuivalla maalla ja vien sitten kuivumaan laiturille, johon yleensä tuulee sopivasti. Tänä vuonna käytin ensimmäistä kertaa painepesua apuna pesussa.

Meidän juhannusruusu alkoi kukkia noin viikko juhannuksen jälkeen. Todella isot kukat. Juhannusruusu on kyllä yksi lempikasveistani. Juhannusruusu on niin helppo hoitoinenkin, että senkin puolesta pidän siitä. Vähän on päässyt villiintymään tämä meidän ruusu. Se kasvaa talon kulmalla ja huomasin, että talon alta lautojen välistä tulee lehtiä. Muutama kukkakin näkyy siellä. Jäin miettimään, että pitäisiköhän sille tehdä jotain. Samoin nurmikolla näkyy siellä täällä ruusun alkuja, mutta ne ovat aina hävinneet nurmikon leikkuun yhteydessä. Tykkään kävellä paljain varpain mökillä ja ruusun piikkien päälle ei välttämättä olisi kiva astua.