Kävin tänään taistelua mansikkamaasta. Vastustajina oli voikukat, joku raunioyrtti ja kusiaisarmeija. Jestas missä kunnossa meidän mansikkamaa onkaan. Tuo meidän puutarhapalstahan on ollut muutaman vuoden tyhjillään. Päätin, että kurkkaan noiden mansikkamaan muovien alle. Ihan ensimmäisenä huomasin kusiaisarmeijan, niitä todellakin riitti. Raunioyrtti, tai niin ainakin luulen sen olevan, ja voikukat olivat tehneeet isot juuret multaan. Kävin läpi toisen noista laatikoista ja totesin, että ainoastaan kaksi mansikantaimea oli siinä kunnossa, että niistä voisi jotakin hyötyä vielä tulevaisuudessa olla. Poistin kaikki rikkakasvit ja lisäsin vähän multaa. Täytyy varmaan mennä mansikantaimiostoksille. Alla olevasta kuvasta näkyy miltä muovin alla näyttää. Olen lukenut, että mansikkaa ei saisi kovin montaa vuotta kasvattaa samassa paikassa. Mutta toisaalta olen mansikanviljelijän lapsenlapsi ja elänyt koko lapsuuden mansikkamaalla. Ei meidän pappa kyllä mansikkapaikkaansa vaihdellu
Mökkihöperöiden elämää jossakin päin Savoa. Puutarha-asioissa peukalo on keskellä kättä ja niitä kovasti yritetään opetella. Mökkielämän lisäksi meillä on uunituore puutarhapalsta Helsingissä, jossa olemme päässeet tekemään ensimmäiset syystyöt, keväällä sitten pääsemme oikeasti viljelyhommiin. Jätä mielellään kommentti. Olemme niin peukalo keskellä kämmentä, että kokeneimpien viljeliöiden kommentitkin tulevat tarpeeseen.