Siirry pääsisältöön

Suru on suuri

Meidän perhettä kohtasi maanantaina suuri suru. Urhoollinen kaikkien eläinten ystävä on poissa. Meidän koira oli mitä lempein ja ihanin. Tarvittaessa kyllä osasi olla ärhäkkä terrierikin. Nupu rakasti kissoja, lampaita ja oravia. Missä hyvänsä näki lampaita niin meni aina lampaiden viereen ja oikein painautui vasten.

Onneksi hän pääsi viettämään vielä mökkikesää. Kuvassa nautitaan yhdestä harvasta tänä kesänä olleesta lämpimästä päivästä mökin terassilla. Onneksi meillä on kotona terhakka puolitoistavuotias hulivilikoira lohduttamassa. Jos nimi voi olla enne, niin tässä tapauksessa Vili nimenä ainakin on sellainen. Oikea hulivili, Vili villi.


Nupulle mökkielämän yksiä kohokohtia oli aina souteleminen. Alakuva on viime kesältä, Viliä ensimmäinen kerta veneessä pelotti.


Vaikka suru on suuri niin mieltä helpottaa se, että koiran ei tarvitse enää kärsiä. Viimeiset pari viikkoa oli todella huonoa aikaa kun toinen raukka parka ei meinannut enää jaksaa edes kävellä. Seuraavalle mökkireissulle meitä sitten lähtee yksi vähemmän.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Uutar20. heinäkuuta 2017 klo 20.41

    Voi, otan osaa. Rakkaan lemmikin poismeno tuntuu niin lohduttoman surulliselta ja ikävä on varmasti kova. Lämpimiä ajatuksia sinne!

    VastaaPoista
  2. Essi22. heinäkuuta 2017 klo 9.53

    Kiitos. Kyllähän se suru helpottuu päivä päivältä. Asian käsittelemistä auttaa se, että koira oli todella sairas. Nyt sillä ei ole enää kärsimystä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juhannusruusun loistoa

Meidän juhannusruusu alkoi kukkia noin viikko juhannuksen jälkeen. Todella isot kukat. Juhannusruusu on kyllä yksi lempikasveistani. Juhannusruusu on niin helppo hoitoinenkin, että senkin puolesta pidän siitä. Vähän on päässyt villiintymään tämä meidän ruusu. Se kasvaa talon kulmalla ja huomasin, että talon alta lautojen välistä tulee lehtiä. Muutama kukkakin näkyy siellä. Jäin miettimään, että pitäisiköhän sille tehdä jotain. Samoin nurmikolla näkyy siellä täällä ruusun alkuja, mutta ne ovat aina hävinneet nurmikon leikkuun yhteydessä. Tykkään kävellä paljain varpain mökillä ja ruusun piikkien päälle ei välttämättä olisi kiva astua.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ulkomailla

Olin viikon matkalla Italiassa, Ischialla. Ihan kateellisena katselin heidän paikallisia puutarhoja jotka kukoistivat. Minulla kun on tuo oma pieni kuiva maaplänttini, joka tuntuu niin kitukasvuiselta etenkin nyt kun on nähnyt italialaisia puutarhoja. Oma palstani oli viikon miehen hoiteissa ja pelkäsin mitenkä käy. Mutta eipä hän ainakaan ihan kaikkea ollut onnistunut tappamaan, kuten pelkäsin. Muutamat härkäpavut jo keräsinkin. Ne ovat todella etuajassa. Meidän naapuripalstalla härkäpavut näyttivät vasta kukkivan. Rikkaruohoja oli kertynyt taas viikon aikana ihan hirmuinen määrä. En edes saanut tänään kaikkia rikkaruohoja pois. Täytyy mennä huomenna uudelleen hommiin.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Härkäpapu

Meillä on ollut tosi hyvä härkäpapuvuosi. Niitä tulee vaan lisää ja lisää. Härkäpavun hyvä puoli on se, että parantaa maan ravinnepitoisuutta. Oma puutarhapalstani oli jonkin verran huonossa kunnossa ja oletan härkäpapujen tekevän hyvää maalle. Lähdin keväällä innoissani kylvämään siemeniä tänne kotiin. Nehän venähti heti todella pitkiksi. Kuljettaminen puutarhapalstalle oli tosi työlästä ja suurin osa taimista ennätti katketa matkan varrella. Kylvin ne siis ihan liian aikaisessa vaiheessa. Kylvin sitten uudet siemenet uudelleen palstalle ja ne lähti hyvin kasvamaan. Satoa alkoi tulla jo heinäkuun alkupuolella. Innoissani kylvin vielä uuden satsin siemeniä siinä vaiheessa kun ensimmäiseet pavut olivat jo korjuuvaiheessa ja nekin lähti hyvin itämään. Tällä viikolla poimin sitten tuon jälkimmäisen sadon viimeiset pavut. Härkäpavun lehtihankoihin kehittyy 2-5 kukkaa, joista sitten muodostuu palot joiden sisällä pavut ovat. Minun härkäpapujen kukat olivat valkoisia. Naapuripalst
Lähetä kommentti
Lue lisää