Keväällä kirjoitin, että olimme saaneet puutarhapalstan. Tuo palsta oli ollut monta vuotta hoitamatta. Yritin ja yritin sitä käsin niittää parempaan kuntoon, mutta tuntui todella toivottomalta. Aina kun pääsi vähän vauhtiin niin seuraavalla kerralla taas ohdakkeet ja heinä olivat vallanneet paikan. Alhaalla on kuva miltä siellä näytti kesällä. Kyllästyin siihen lopulta. Ajattelin, että seuraavaksi laitetaan päälle vaikka musta jätesäkki, jos sillä pääsisi kaikesta rikkaruohosta eroon. Mutta nyt meille soitettiinkin Fallkullan palstalta ja tarjottiin huomattavasti kotoa lähempää toista palstapaikkaa. Päädyttiin, että otetaan tuo uusi paikka vastaan ja ilmoitan meidän vanhaan paikkaan, että jätetään viljely siellä tähän. Tätä uutta palstaa on hoidettu ihan tähän vuoteen asti. Tänä vuonna viljelijä on kuitenkin väsynyt ja paikat jääneet vähän rempalle. Mutta huomattavasti vähemmän tässä uudessa paikassa on hommaa. Alhaalla muutama valokuva miltä siellä näyttää. Nyt olisi tarkoi...

Kesä oli ja meni. Ihan liian nopeasti. Tuntuu, ettei kesää oikeastaan koskaan edes tullutkaan, ainakaan säiden puolesta. Tässä muutama muisto kesästä.

Kirjoitus tulee vähän myöhässä. On muka ollut niin kiire, ettei ole tännekään ehtinyt. Muutama viikko sitten oli se mieletön myrsky Etelä-Suomessa. Meille mökille asti se ei tullut. Ainoastaan ukkonen ja vesisade tuli, mutta ei tuullut tippaakaan. Ukkonenkin pysytteli useamman kilometrin päässä. Meidän vanha (kesällä edesmennyt) koira oli aina paniikissa kun vähänkin ukkonen jyrähti. Mutta tää nuori herra oli ihan kuin mitään ei kuuluisikaan. Se pomppi vesisateessa ulkona ja yritti pyydystää sammakoita. Minä olen ukkosfani. Ukkosta on todella miellyttävä kuunnella ja salamita ihailla.

Kyllä on ollut surkea kesä. Mökillä meillä on mustaherukkaa, punaista viinimarjaa, karviaisia jne. Mustaherukkaa vielä saattaa jonkun verran tullakin, mutta punaisen sato on aivan naurettava. Isosta pensaasta tuskin saa edes desin verran marjoja. Myös mustikkatilanne on todella surkea. Kävin viime viikonloppuna metsässä ja sieltä ei saanut kuin vähän maistiaisia. Viime kesäkin oli mustikan suhteen todella onneton. Viinimarjat olivat vielä ihan liian raakoja viime viikonloppuna, joten nuo vähäisetkin jäivät vielä pensaaseen.

Lähes samasta kohtaa otettu kuva parina eri iltana. Kyllä voi maisema olla erilainen, mutta aina yhtä kaunis. Tässä maisemassa sielu todellakin lepää.

Meillä on joka vuotinen mökkivieras. Miehen ainoalla kesälomaviikolla pesässä oli vasta munat. Nyt viime viikonloppuna pesässä olikin sitten jo ahdasta. En ole mikään lintutietäjä, joten en edes tiedä mikä lintu tuo on. Mutta joka ainoa kesä se tekee samaan kohtaan pesänsä, grillikatoksen yhteen tiettyyn kohtaan. Grillikatos jää sitten aika vähälle käytölle kun ei millään raaski häiritä toisen pesintää. Ollaan kuitenkin lähdetty siitä, että mökillä mennään luonnon ehtojen mukaan. Jos joku ehtii pesänsä tehdä, niin antaa sitten pesiä rauhassa.

Taloudessa kun on koiranpentu niin mattopyykkiä riittää. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että meidän toinen koira lopetettiin. Hänelle kävi myös viimeisten parin kuukauden aikana silloin tällöin vahinkoja. Nuorempi koira on nyt 1,5 vuotias ja hänellekin silloin tällöin saattaa yöllä käydä vahinko. Mitenkäs muut mökkiläiset pesee mattojaan? Olen ehdottoman tarkka siitä, että mattoja ei pestä järvessä. Pesen ne kuivalla maalla ja vien sitten kuivumaan laiturille, johon yleensä tuulee sopivasti. Tänä vuonna käytin ensimmäistä kertaa painepesua apuna pesussa.