Kirjoitus tulee vähän myöhässä. On muka ollut niin kiire, ettei ole tännekään ehtinyt. Muutama viikko sitten oli se mieletön myrsky Etelä-Suomessa. Meille mökille asti se ei tullut. Ainoastaan ukkonen ja vesisade tuli, mutta ei tuullut tippaakaan. Ukkonenkin pysytteli useamman kilometrin päässä. Meidän vanha (kesällä edesmennyt) koira oli aina paniikissa kun vähänkin ukkonen jyrähti. Mutta tää nuori herra oli ihan kuin mitään ei kuuluisikaan. Se pomppi vesisateessa ulkona ja yritti pyydystää sammakoita. Minä olen ukkosfani. Ukkosta on todella miellyttävä kuunnella ja salamita ihailla.

Kyllä on ollut surkea kesä. Mökillä meillä on mustaherukkaa, punaista viinimarjaa, karviaisia jne. Mustaherukkaa vielä saattaa jonkun verran tullakin, mutta punaisen sato on aivan naurettava. Isosta pensaasta tuskin saa edes desin verran marjoja. Myös mustikkatilanne on todella surkea. Kävin viime viikonloppuna metsässä ja sieltä ei saanut kuin vähän maistiaisia. Viime kesäkin oli mustikan suhteen todella onneton. Viinimarjat olivat vielä ihan liian raakoja viime viikonloppuna, joten nuo vähäisetkin jäivät vielä pensaaseen.

Lähes samasta kohtaa otettu kuva parina eri iltana. Kyllä voi maisema olla erilainen, mutta aina yhtä kaunis. Tässä maisemassa sielu todellakin lepää.

Meillä on joka vuotinen mökkivieras. Miehen ainoalla kesälomaviikolla pesässä oli vasta munat. Nyt viime viikonloppuna pesässä olikin sitten jo ahdasta. En ole mikään lintutietäjä, joten en edes tiedä mikä lintu tuo on. Mutta joka ainoa kesä se tekee samaan kohtaan pesänsä, grillikatoksen yhteen tiettyyn kohtaan. Grillikatos jää sitten aika vähälle käytölle kun ei millään raaski häiritä toisen pesintää. Ollaan kuitenkin lähdetty siitä, että mökillä mennään luonnon ehtojen mukaan. Jos joku ehtii pesänsä tehdä, niin antaa sitten pesiä rauhassa.

Taloudessa kun on koiranpentu niin mattopyykkiä riittää. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että meidän toinen koira lopetettiin. Hänelle kävi myös viimeisten parin kuukauden aikana silloin tällöin vahinkoja. Nuorempi koira on nyt 1,5 vuotias ja hänellekin silloin tällöin saattaa yöllä käydä vahinko. Mitenkäs muut mökkiläiset pesee mattojaan? Olen ehdottoman tarkka siitä, että mattoja ei pestä järvessä. Pesen ne kuivalla maalla ja vien sitten kuivumaan laiturille, johon yleensä tuulee sopivasti. Tänä vuonna käytin ensimmäistä kertaa painepesua apuna pesussa.

Meidän perhettä kohtasi maanantaina suuri suru. Urhoollinen kaikkien eläinten ystävä on poissa. Meidän koira oli mitä lempein ja ihanin. Tarvittaessa kyllä osasi olla ärhäkkä terrierikin. Nupu rakasti kissoja, lampaita ja oravia. Missä hyvänsä näki lampaita niin meni aina lampaiden viereen ja oikein painautui vasten. Onneksi hän pääsi viettämään vielä mökkikesää. Kuvassa nautitaan yhdestä harvasta tänä kesänä olleesta lämpimästä päivästä mökin terassilla. Onneksi meillä on kotona terhakka puolitoistavuotias hulivilikoira lohduttamassa. Jos nimi voi olla enne, niin tässä tapauksessa Vili nimenä ainakin on sellainen. Oikea hulivili, Vili villi. Nupulle mökkielämän yksiä kohokohtia oli aina souteleminen. Alakuva on viime kesältä, Viliä ensimmäinen kerta veneessä pelotti. Vaikka suru on suuri niin mieltä helpottaa se, että koiran ei tarvitse enää kärsiä. Viimeiset pari viikkoa oli todella huonoa aikaa kun toinen raukka parka ei meinannut enää jaksaa edes kävellä. Seuraavalle mö...

Meidän juhannusruusu alkoi kukkia noin viikko juhannuksen jälkeen. Todella isot kukat. Juhannusruusu on kyllä yksi lempikasveistani. Juhannusruusu on niin helppo hoitoinenkin, että senkin puolesta pidän siitä. Vähän on päässyt villiintymään tämä meidän ruusu. Se kasvaa talon kulmalla ja huomasin, että talon alta lautojen välistä tulee lehtiä. Muutama kukkakin näkyy siellä. Jäin miettimään, että pitäisiköhän sille tehdä jotain. Samoin nurmikolla näkyy siellä täällä ruusun alkuja, mutta ne ovat aina hävinneet nurmikon leikkuun yhteydessä. Tykkään kävellä paljain varpain mökillä ja ruusun piikkien päälle ei välttämättä olisi kiva astua.