Onpas taas ihana olla mökillä. Tänä vuonna kevään aloittaminen meni todella myöhäiseksi kaikenlaisten kiireiden vuoksi. Nyt sattui sopivasti viikon mittainen loma ja sääkin oli mitä ihanin. Koira on myös pitänyt koko rahan edestä hauskaa. Sehän saa olla vapaana vaan täällä mökillä. Meidän koira on "läheisriippuvainen" ja se ei juurikaan ihmisen viereltä poistu. Välillä innostuu juoksemaan talon ympäri ja tulee salamana takaisin. Vähän oli taas talvi tehnyt tuhoja. Jo viime vuonna grillikatoksen "ikkunat" olivat menneet rikki ja nyt ne olivat rikkoutuneet vielä enemmän. Appiukko on aikoinaan laittanut grillikatoksen ikkunoiksi muovia. Tikkataulu oli suorastaan räjähtänyt. Mutta se mikä vähän harmittaa on meidän juhannusruusu. Se on katkennut useasta eri kohtaan. Katolta on todennäköisesti tippunut lunta sen päälle. Saa nähdä saako sitä mitenkään elvytettyä. Olen nähnyt useamman facepäivityksen yhdessä mökkiryhmässä parsan grillaamisesta. Päätin, että nyt...

Jos omat viljelykseni eivät onnistu niin onneksi saamme edes raparperia. Siitä on kiittäminen edellistä viljelijää. Itse asiassa raparperia taitaa tulla niin paljon, etten millään saa käytettyä kaikkea. No eipä se mitään haittaa, onhan se ihan kaunis kasvi. Itse asiassa lupasin ainakin yhdelle työkaverilleni viedä vähän raparperia. Kevään alussa raparperi näyttää tältä. Se puskee maasta ulos tuollaisia punaisia palleroita. Kasvaessa se sitten alkaa tekemään isoja vihreitä lehtiä. Raparperi on siitä kiva kasvi, että sitä en edes minä onnistu tappamaan. Meidän vanhassa kodissa raparperi olikin lähes ainoa kasvi joka menestyi meidän vanhan kodin pihalla. Asuimme ennen rivitalossa jonka piha oli aika onneton eikä siihen oikeastaan juuri koskaan paistanut aurinko. Raperissahan on runsaasti oksaalihappoa. Sitä ei juuri raakana kannata syödä. Minun isäni on aikoinaan lapsena joutunut vatsahuuhteluun syötyään raparperia ja ei ole sen jälkeen koskenut kyseiseen kasviin. Rapa...

Kävin tänään taistelua mansikkamaasta. Vastustajina oli voikukat, joku raunioyrtti ja kusiaisarmeija. Jestas missä kunnossa meidän mansikkamaa onkaan. Tuo meidän puutarhapalstahan on ollut muutaman vuoden tyhjillään. Päätin, että kurkkaan noiden mansikkamaan muovien alle. Ihan ensimmäisenä huomasin kusiaisarmeijan, niitä todellakin riitti. Raunioyrtti, tai niin ainakin luulen sen olevan, ja voikukat olivat tehneeet isot juuret multaan. Kävin läpi toisen noista laatikoista ja totesin, että ainoastaan kaksi mansikantaimea oli siinä kunnossa, että niistä voisi jotakin hyötyä vielä tulevaisuudessa olla. Poistin kaikki rikkakasvit ja lisäsin vähän multaa. Täytyy varmaan mennä mansikantaimiostoksille. Alla olevasta kuvasta näkyy miltä muovin alla näyttää. Olen lukenut, että mansikkaa ei saisi kovin montaa vuotta kasvattaa samassa paikassa. Mutta toisaalta olen mansikanviljelijän lapsenlapsi ja elänyt koko lapsuuden mansikkamaalla. Ei meidän pappa kyllä mansikkapaikkaansa vaihdellu...

Hommat on nyt aloitettu palstalla. Itse asiassa olen tehnyt niin paljon hommia tällä viikolla, että jokainen lihaas on kipeä. Tänä aamuna teki tiukkaa päästä sängystä ylös, mutta lähdettiin kuitenkin hommiin. Tämä blogi muuten pitäisi nimetä uudelleen joksikin amatööri palstailijan blogiksi. Saa nähdä mitä tästä oikeasti tulee. Ensimmäisinä päivinä oli todella märkää. Kuten kuvasta näkyy niin saappaa oli ihan mudassa. Malttamattomana pyöräilin vähän joka päivä palstalle katsomaan tilannetta ja harmitti kun oli ihan vetistä. Mutta viime sunnuntaista lähtien onkin sitten ollut jo ihan hyvä tilanne. Lenkkarit riittävät hyvin jalkineiksi ja olenkin ryhtynyt puuhaan. Kivat muuten noi minun kumpparit, meidän koira on purrut ne rikki ja vesi menee läpi. Pitäisi ostaa uudet saappaat. Koira yrittää aina mökillä suojella ja estää järvelle menon ja tarraa kiinni saappaista. Meidän mansikkamaa on tosi raihnaisen näköinen. Saa nähdä saako sen jotenkin elvytettyä. Raparperi kovasti on alka...

Mikähän mahtaa riivata minun taimiani? Osa niistä on lopettanut kasvun kokonaan, osa lähes kokonaan. Ainoat mitkä oikeasti kukoistavat ovat köynnökseni ja härkäpavut. Tomaatit eivät ole kasvaneet juuri ollenkaan ensimmäisen kasvupyrähdyksen jälkeen. Tämähän on ensimmäinen vuosi kun ylipäätään yritän jotakin kasvattaa. Osa kurkuista on edes vähän kasvanut, mutta nekin näyttävät jotenkin kitukasvuisilta. Pavut olen todennäköisesti laittanut itämään ihan liian aikaisin, niiden kanssa taidan olla pulassa ennen kuin ne voidaan siirtää ulos. Ensi viikoksi on taas luvattu kaikkea muuta kuin hyvää ilmaa. Muutamana päivänä olen vähän ollut puuhailemassa puutarhapalstallani. Kylvin valkosipulit maahan, toivottavasti ne edes tuottavat jotakin satoa. Raparperi sentään näyttää lähteneen kasvamaan. Saa nähdä onko meidän ensi kesän sato pelkkää raparperia.

Luin, että valkosipulia voi kasvattaa kotioloissa. Syksyllä kun saatiin meidän puutarhapalsta, mietin että pitäisikö laittaa tulemaan valkosipulia. Olin ymmärtänyt, että valkosipuli pitää laittaa tulemaan nimenomaan syksyllä. Nyt kun olen tutkinut asiaa niin onkin erikseen talvi- ja kesävalkosipulia. Pääsiäiseksi ostin kaupasta valkosipulia ja ne oli todella isosti versonneet. Lähdin tutkimaan tarkemmin, että voisiko valkosipulia kasvattaa ihan sisälläkin. Päätin kokeilla ja pistin maanantaina illalla valkosipulin ruukkuun. Nyt muutamaa päivää myöhemmin se jo puskee versoa. Olipa kiva huomata, että tuotosta alkaa tulemaan näin nopeasti. Noita versojahan voi käyttää ruoanlaitossa. Eli vaikka sipuleita ei tulisikaan niin versot menee hyötykäyttöön. Tästä intoutuneena on pakko laittaa meidän palstalle  myös valkosipulia tulemaan.

Apua, minulta loppuu tila. Taimen alkuja on ihan kaikkialla. Ikkunalaudat pursuaa ruukkuja. Onkohan tämä touhu lähtenyt vähän lapasesta? Pitääköhän lähteä etsimään isompaa kotia, jossa olisi enemmän ikkunalautoja. :)